Kuvapainotteinen postaus

Ei ole tullut juurikaan kirjoiteltua taas, mutta se johtunee siitä ettei sen erikoisempaa kerrottavaa nyt juurikaan ole. Paljon ollaan lenkkeilty tuolla metsikössä, välillä koko porukan voimin vaunut mukana ja välillä vain mieheke on käynyt koiria lenkittämässä.

Harmi kun säät ovat nyt niin kylmenneet ja se virallinen syksy on saapunut, hrr. Tälläinen laiskanpuoleinen ja vilukissa ihminen kun olen niin helposti tässä vaiheessa lukittaudun vaan sisälle, ennenkuin totun ajatukseen että pitää oikeasti pukea enemmän päälleen ulos lähtiessä.. Kyllä se sitten taas tästä lähtee kun tottuu ajatukseen, mutta itse elän vielä niiin kesässä.. :D

Sitten täytetääs tosiaan tämä postaus joillakin viimeaikoina napsituilla kuvatuksilla;

Ekon 10kk pose, vapaa seisotus.

Mamman murmeli ja näätä :D

Hiekkaturpa.

Pose pallon; eli uuden parhaan kaverin kanssa. :)

Pallon noutoa.

Päiviä.

Tarkkana.

Miilalla on ihan oma tyyli palloleikkeihin... :)

Kerrankin Kirpuskin poseeraa :)

Uusi perheenjäsen

2.9. perheeseemme syntyi uusi jäsen, pienen pieni poika.
Siinä yöllä/illalla kun alkoi näyttää siltä että nyt tulee synnärille lähtö, rimpautettiin iskälle että hakis tassulliset hoitoonsa. Varmaan n. tunnin sisällä poistumisestamme olikin sitten hauvat hakenut ja Ekohan oli jo siinä ajassa ehtiny olla ahkera ilman kuonokoppaansa.. Oli vähän maistellu rahia ja rullannut kaikki eteisen matot kivasti vessan ovelle. Onneks ei enempää ollu ehtiny syödä mitään ! :P

Laitoksella oltiinkin sitten koko viikko ja tessutekset oli porukoilla hoidossa. Kiran aika oli kuulemma kulunut sujuvasti kissoja kiusatessa, Miilan taas sohvaa vallatessa ja hellyyttä kerjätessä ja Ekon pihalla Ticon ja Topin kanssa riehuessa. Puolukkaankin pääsivät moneen otteeseen porukoiden mukana ja sekös se ilmeisesti sitten hauskaa oli ollutkin. :) Miila oli iltaisin vähintäänkin loukkaantunut kun väki istuskelikin itse sohvalla katsomassa telkkaria eikä neiti mahtunutkaan sohvalle köllimään, onneksi pikkuveljen huoneen karvamatto hyvitti edes hiukan.. ;) Eko oli vissiin syvästi järkyttynyt, kun sai viettää päivät pihalla ja yöt häkissä eikä juurikaan edes päässyt sisälle, oli vissiin alkuun oven takana koittanu odotella et hei kamaaaaan mäki haluun sisälle. :D Miila ei pihalla muuten paljon vieraillutkaan kun tarpeillaan, sisällä oli vissiin niin paljon mukavampaa kölliä. :D

Ehtipä Ekomies ottaa pienen karkureissunkin sitten vierailunsa aikana. Ticon kanssa olivat olleet monta tuntia omilla teillään ennenkuin malttoivat tulla takasin. Ja Eko kuinkas muutenkaan kun yltäpäältä märkänä ja rapaisena. Pieni possu ! :D

Ja possuista puheenollen, huomaa että sitä oltiin oltu iskän hoidossa kun lisäkiloja oli kummasti ilmaantunut :D Eko ja Miila oli saanu kasvatettua oikein kivan pömppömahan... Kira ei niinkään, kun se ei määräänsä enempää koskaan syö, kai se hoitaa linjojaan sitten.. :D

Kun ite sitten viimein päästiin kotiin, otettiin ensin vain Miila tänne, kun on niin rauhallinen ja harmiton. Se ei paljon uudesta tulokkaasta perustanut, vähän nuuhkaisi ja sitten ei oikein muuten reagoinutkaan. Parin päivän päästä haettiin sitten Eko ja Kirakin, vaikka Iskä kovasti ois voinu Ekon vielä pitää itellään ;). Eko ei aluksi edes tajunnut mitään normaalista poikkeavaa ennenkuin Kira alkoi täpistä vauvvaa. Kira nuuskutteli turvakaukalon, sitterin jne jne.ja vauvan ois ehdottomasti kans halunnu vissiin putsata. Saa nähdä kuinka ahkera lastenvahti neidistä vielä kehkeytyy kun nytkin jo niin tarkkana vahtii mitä vauvalle tehdään ja mihin se videdään, kulkee perässä tarkkailemassa. Kun istuskelin vaavin kanssa sohvalla, Kira köllähti viereen ja tasaisin väliajoin murisi Ekoa ja Miilaa kauemmas, että kyllä hän hoitaa. :D Eko suhtautui melkolailla samaan tyyliin kuin Miila että pari kertaa nuuskaisi ja tätsit. Eli hyvin onneksi ottivat uuden tulokkaan vastaan ! :)

Muuttopuuhia ja tassutossuja

Huh, ompa taas yksi kiireinen viikko takana ! Ollaan tosiaan nimittäin muutettu, tosin vain sellainen 15km matka tänne vähän syrjemmälle ja rauhallisempaan paikkaan, ei tuo asuinalue pidemmän päälle enää innostanut. Mukavampi tällainen syrjäisempi rivari jossa on pihassa vähän omaakin rauhaa, tessutkin varmasti viihtyvät paremmin. :) Suurinpiirtein samankokoinen luukkuhan tämä on (sen abaut 80m2) kuin edellinenkin ja pihakin on mukavasti yhtä tilava, ei pienene tessujen juoksutilakaan. :) Ihan vieressä on mukavia lenkkipolkuja missä noita karvaisia voi huoletta juoksuttaa irtikin, ja lenkille saa lähteä käpsyttelemään suoraan kotipihasta eikä tarvi ensin autolla huristella jonnekin syrjemmälle, että voi pitää tessuja irtikin, jes! :)
Kira ja Miila ovat jo mukavasti kotiutuneet ja ovat tykänneet olostaan. Miila on tyytyväisenä vallannut sohvan itselleen ja Kira on etsinyt omat makuunurkkansa ;). Ovat myös jonkun verran tehneet tuttavuutta naapurin sessujen kanssa, näytti nimittäin vastapäätä asustelevan myöskin sakemanni-herra ja jonkinsortin seropi. Kovasti Kira koitti niitä komentaa häkissä ollessaan naapurin koiriaan takapihalla pissittäessä :D
Eko on tosiaan isälläni hoidossa viettämässä aikaa Ticon ja Topin kanssa, ei viitsitty sitä hinata muuttolaatikoiden keskelle kun se on niin ahkera poika häsläämään ja öisin noita vahinkoja vieläkin (HUOOH..) sattuu välistä, niin en halunnut ottaa riskiä että puolet pahvilaatikoista ja tavaroista ois pississä jo ennen purkua.. :P Nyt kun pahvilaatikkorumba alkaa olla ohi, haetaan Ekomieskin uuteen kotiin. Saa nähdä miten alkaa yöt sujumaan kun ei tosiaan mitään erillistä koirahuonetta ole enää..

Muutossa eniten alkuun huoletti se, että mites ihmeessä me saadaan koiranhäkki kulkeille. Purkamaan kun ei millään viitsisi ruveta kun ei ole kauaakaan siitä kun se vasta koottiin. Eikä olisi mitään takeita että enää saatais sitten niin ""helposti"" koottuakaan. Tuumailtiin et traktorin kärryllähän tuo kulkisi näpsäkkään, että kyllähän miehet sen nyt sinne sais kyytillekkin nostettua. Pulmaksi vain jäi, kuka lähtisi ensin hinuuttamaan traktorin ja kärryn kanssa 30km ja sitten 30km takaisin, niin etäällä tosiaan kun lähimmät traktorinomistajat asustelevat.. No ei muutakun soveltamaan. Tuumattiin et tuodaan pikkuteita auton kärryllä niin vältytään todennäköisimmin sakoilta, kuormahan ei saisi ylittää kärryn sivulaitoja, vain takalaidan.. Noh, tälläisellä viritelmällä se häkki sit kulkeutui ja hyvin sujui ;) :

Miilan tassukin alkaa näyttämään jo hitusen paremmalta ja tänään on sitten vipa antibiottikin. Heh, aluksi olikin helppo syöttää ne neidille, tarvinnut kuin kääriä tabletti leikkeleen sisään ja heittää suuhun niin sinne meni, mutta melko nopeaan tuo pirulainen oppi että heeei täälä sisällä on jotain pahaa jaalkoi syömään vain leikkeleet ympäriltä. Noo, koitin sitten painaa tabletit makkaranpalasen sisään, kaupassa kun ei ollut tässä muuttohässäkässä ehtinyt käymään ja hakemaan mitään sen kätevämpää huijauskeinoa. Aluksi meni kerran niinkin, sitten taas räki pois, ei enää ottanut mitään herkkupalaa ensin tarkasti tutkimatta mitä se sisältää.. :D Koitin jauhaakkin tabletit makkaran sisään mutta ei.. Yhtenä iltana oli "pakkojuotettava" tabletit lihaliemiveteen liotettuna kun ei muuta keinoa oikein keksinyt ja itse ei suostunut syömään mitään. Sitten oli pakko lähteäkkin kaupasta hakemaan koiran purkkiruokaa ja murskata tabletit sinne, siellähän ovat kelvanneet ja hyvin, onneksi :)

Tassun paketointikin oli aluksi helppoa ja vaivatonta kun Miila antoi paketin olla paikoillaan niin hyvin, mutta nyt sekään ei enää jaksais tassupakettia ja aina kun silmä välttää, repii sen pois..

Sunnuntaina saatiin idea että lähdetään käymään tossa lähimetsikössä lenkillä Kiran ja Miilan kanssa kun nyt eivät kumpikaan oo hetkeen lenkille päässeet. Noo, siinäpä sitten miettimään et mites me patentoidaan neidin tassu pakettiin kun oli vähän kosteaakin ja virallista tassutossua kun emme omista. Ja mistäs sen täällä käpylässä edes saisi, varsinkaan sunnuntai iltapäivänä.. Noo, ei muuta kun ompelukone esiin ja hommiin. Materiaalina käytin ylijäänyttä trikookangasta, vanhaa keittiönpöydän vakstuukia/liinaa, tarranauhaa ja n. 0,5cm paksuista superloni"patjaa" jota olin ostanut ommellakseni pinnasänkyyn reunapehmikkeen. Tottakai just sillon ompelukone tuumas takuta ainakin miljoonaan kertaan, ja muutama ärräpääkin siinä pääsi suusta. Kun viimein sain jonkinlaisen tossua muistuttavan version kursittua kasaan, totesin sen liian pieneksi. Taas teki mieli syödä koko tossu ja unohtaa lenkki, mutta empäs luovuttanut.. :D Ei muutakuin uudelleen ompeloimaan ja lopulta onnistuinkin saamaan sitten aikaan oikean kokoisen tossun. Pohjaosa tosiaan sitä vakstuukia ja päälliosa trikoota. Kiristys tarranauhalla yläreunassa ja pohjassa superloni pehmusteena. Aika hyvä vaikka itse sanonkin.. ;) Ja ajoi lenkillä asiansa hienosti. :) Nooh, eilen lähdettiin vielä siivoamaan vanhaa osoitetta ja jätin neidit päikseen häkkiin tänne uudelle asunnolle. Muutama tunti siinä vierähti ja ei olisi pitänyt jättää tassutossua neidin jalkaan, sillä pieninä palasinahan se oli kun takasin päästiin. Teki mieli itekkin maistaa niitä tossun paloja melkein, sen verran ketutti. Mutta eipä se auta, ehkä täytyy taas tapella ompelukoneen kanssa uutta ommellessa tai kipaista kaupasta kunnon tossu.. :P

"Säälikää mua mä oon niiiiiiiin kipee.." Pieni sohvarulla ;)

Tältä näyttää nyt, kuvaa hiukan selkeämmin paremmalla kameralla. :P

Sairaslomaa

Eilen kotiin tullessä täällä odotti pieni ylläri.. Mies tuli kotiin mua ennemmin. Eko oli päivän häkissä ja Kira & Miila sisällä koiraportin takana. Mies rupes kattomaan et mitäs kun on koirahuoneen lattia täynnä punaisia verilaikkuja ja pian huomasikin että Miilan tassuhan se on joka vuotaa. Soitti sitten mulle että mitäsnyt kun on haava tassun pohjassa ja tihkuttaa verta. Ite ajattelin siinä vaiheessa et joku piskuinen naarmu että ei mitään, antaa olla siihen asti kun ite tuun kotiin, että kuitenkin tuo miekkonen taas liioittelee.. ;)

Reilun tunnin päästä sitten kotiuduin itsekkin ja aloin tarkemmin tutkiskella tassua, josta edelleen tihkutti hiukan verta. Toisen etutassun yhden varpaan anturassa oli pitkähkö viilto, joka jatkuu varpaiden väliinkin ja sieltä näytti jopa hieman syvemmältäkin yhdestä kohtaa. Leikkelin vähän tassukarvoja pois edestä ja putsailin haavan ensin septidinillä ja lopuksi betadinellä. Miila makasi toimenpiteen ajan urheasti paikallaan ja taisi neitiä taas vähän pelottaa. Tuijotteli kulmiensa alta mua silmiin et "mamma heeei onko aiivan pakko ei oo kiva.... pliis...." ja välillä koitti nypätä tassua poiskin vähän. Sattuipa lääkekaapin perukoilta vielä löytymään puhdasta sideharsoakin niin pistettiin käpälä pakettiin puhdistuksen jälkeen ettei pääse niin enää likaantumaan. Tämän ekan paketinhan Milski sujuvasti purkas heti kun silmä vältti ja näytti jokseenkin karummalta kun onkaan kun neiti hinasi perässään sideharsomyttyä joka oli lähes kauttaaltaan punertava verestä kun sitä oli pitänyt jaloissa pyöritellä. Toruin Miilan ja kerroin sillä että moinen peli ei vetele että nyt täytyy pistää uusi paketti ja putsata uudestaan. Hyvin oli mukamas katuvaisen näköinen tapaus joka mua taas kulmiensa alta korvat luimullaan vilkuili. Tällä kertaa ei edes nyppinyt putsaillessa ja paketoidessa yhtään. Uuden paketin päälle pistin vielä sitten sukan että voi käydä pihalla asioillaankin niin sidettä heti sotkematta ja josko auttaisi siihen paketin purkamisintoonkin. Kyllä se näytti sukka ja paketti vielä aamulla ainakin olevan paikoillaan :)

Varmuudeksi rimpauttelin vielä tässä aamulla ell:älle, että tullaanko näyttämään niin saadaampa sitten ainakin oikeat hoito-ohjeet, vaikka en usko että tuo nyt niin paha on että rupeavat sille siellä sen kummempia toimenpiteitä tekemäänkään. Iltapäivästä lähdetään sit morjestamaan ell:ää. Ei ookkaan sielläkään tarvinnu Milskin (eikä sen puoleen kyllä muidenkaan omieni) kanssa sen kummempia käydä kuin pentutarkastuksia tekemässä, niin hyvin on tähän saakka sairauksilta ja haavereilta sästytty onneksi. :)

Sitä en vaan kyllä ymmärrä, että millä ja miten ihmeessä Milski on tuon anturansa hajottanut ! Koirahuoneessa ei kuitenkaan ole mitään irtotavaraa tms. lattialla, enkä kyllä epäilemääni lasinpalaa tai naulaakaan löytänyt vaikka kuinka tähyilin lattiaa. Ainoat mitä koirahuoneessa on on pieni arkkupakastin, painonnostopenkki, pari loppuun kaluttua luuta, pari pehmolelun raatoa ja kuminen pallo. Taitava lapsi, ei voi muuta sanoa.. :P

Tähän loppuun vielä pari kökköä kuvaa tassusta kun järkkäri on jo muuton vuoksi laatikkoon pakattuna ja joutui kuvailla iänikuisen vanhalla pokkarilla.. :P

haavaa vielä putsaamattomana.

Potilas tassupaketteineen häntä koipien välissä.. :D

Muoks;

Noin tuli käytyä siellä eläinlääkärilläkin sitten. Yhdessä siellä ihmeteltiin että kuinka on saanut tassunsa auki ja ihan niinkun veikkailinkin, hoidoksi/hoito-ohjeeksi saatiin antibiotti-kuuri, kipulääkettä, ahkeraa betadinella putsailua ja sideharson vaihtelua. Ja tietenkin liikuntaa on vähennettävä, mutta eipä Milskiä nyt oo huvittanutkaan r iekata, pihallakin vaan tönöttää terassilla ja tsiikailee maailman menoa yrittämättä sen kummemmin mihinkään päin.

Näillä mennään.

Ekon pää pyörällä

Voi tätä vinkumista ja kitinää, puolin jos toisin.. Tosiaan, Milskillä alkoi juoksut ja Kirallakin taitaa alkaa sitten heti perään.. Hyvään väliin saatiin tuo koiranhäkki niin on tämä näiden erottelukin helpompaa eikä pääse vahinkoja sattumaan. :) Eko on pääsääntöisesti nukkunut nyt yöt ulkohäkissä ja tytyt koirahuoneessa, päiviksi vaihdettu toisinpäin. Eko on jotenkin ihan eri koira nyt kun on yksin sisällä, ei häslää läheskään niin paljon ja on muutenkin jotenkin paljon iisimpi. Ja paljon seurallisempi kun hakee seuraa nyt enemmän ihmisestä eikä niistä koirakavereista. Toki välillä herralle iskee kauheeeeee ikävä Kiraa ja Miilaa ja istuu takaovella tuijottelemassa ulos ja vikisemässä, huh kuinka ärsyttävää voikaan koiran vinkuminen olla ! Ja kun sehän ei käskystä lopu, vain sävy vaihtuu.. :P
Välistä kun on Kiraa ja Miilaakin otettu päivisin sisälle koirahuoneeseen, niin se on sitten Kira joka piippaa. Istuu portilla ja pitää pientä vikinää sekunnin välein. Onneks nuo juoksut kuitenkin on vaan harvemmin ! :D

Ekon kanssa käytiin kaverilla yhtenä päivänä ajankuluksi vierailulla ja sielläkin oli yksi juoksuinen tassullinen, häkissä onneksi sekin. Voi kun Eko jaksoi nuunata häkin ympärillä kirjaimellisesti kuola valuen ja naksuttaen kun piti niin nuuhkutella. :D

Käytiin toisen kaverin kanssa vähän uittamassa koiria. Vaikka paljon tän kaverin kanssa ollaan tekemisissä, meidän tessut on harvemmin kun yleensä aina keskenään ovat kiukutelleet. Kira ja Fifi eivät kykene viittä minuuttia olemaan samassa paikassa kun saavat räkyn aikaan. Miila on ottanut Kirasta mallia ja myöskin välistä kiukuttelee Fifille. Ajattelin sitten ottaa mukaan pelkän Ekomiehen ja katsoa miten se pärjää Fipen kanssa. Ja tekeepä Ekollekkin hyvää olla reissussa välistä ilman Kiraa ja Miilaa, ompa silläkin muuta tekemsitä kuin nuohota Kiran perässä joka paikkaan.

Yllätyttiinkin positiivisesti kun Eko ja Fippe olivat kun vanhat kaverit ja tulivat toimeen tosi hyvin heti alusta lähtien ! Ja Ekon pää mahtaa näistä naisista nyt olla niin pyörällä ettei enää tiedä kellä on juoksut ja kellä ei ja koitti pari kertaa hyppiä Fipenkin selkään, onneksi luovutti aina käskystä eikä jaksanut sitten kauaa yrittääkkään kun Fifiä ei juurikaan kiinnostanut, sitä huvitti enemmänkin rallittaa rannassa ja vedessä 100 lasissa. Fifi nautti uimisesta ja kun heiteltiin sille keppiä veteen, neiti jäi yksikseen pitkäksi aikaa uimaan ympyrää keppi suussaan. Eko aluksi ihmetteli et mitä hele-- tää tämmönen on että se ei heti tuukkaan rantaan. Hetken kummasteltuaan Ekokin lähti uiskentelemaan ja yllättävän monta rinkiä sekin jaksoi polskutella. :)

Perus arkea ja uusi koiratarha

Ohhoh, ompas taas päässyt aikaa vierähtämään edellisestä postauksesta.. Nooh, eipä tässä sen suurempia nyt välillä olekkaan tapahtunut, ihan arkielämää. Uiskentelemassa on käyty pariin kertaan silloin harvoin kun säät suosivat. Viimeisimmällä kerralla Milski bongas sorsan uiskentelemasta samalta montulta missä oltiin, ja voi sitä vauhtia ja elämäniloa kun lähti sitä jahtaamaan. Tosin edes lintu ei ollut tarpeeksi suuri houkutin Miilalle siihen, et olis vapaaehtoisesti uimaan mennyt. Takaa-ajo tyssäs siihen kun sorsa ui syvempään kohtaan ja Milski jäi rantaveteen uikuttamaan sittemmin lentoon pyrähtäneen linnun perään. :D

Yhdellä lenkillä poikettiin viljapeltoon ja voi kuinka voi Miila siitäkin innostua. Mikäs sen siistimpää kun pomppia ja rallittaa pellossa täysiä kuin kenguru edeten loikkimalla, koska eihän siellä muuten mitään näkisi. Milskin mielestä on ihan huippuleikki, kun saa mammaa etsiä pellosta pomppimalla. Ekokin innostui pomppimisesta ja siellä ne loikkivat Miilan kanssa perätysten näyttäen joka pompulla mitä hölmömmiltä otuksilta :D Kiraa tuo loikkiminen ei niin innostanut, eikä rouvaa paljon pellosta erottanut muutakuin heilahtelevista ja suhisevista viljoista :D

Tokoilutkin on nyt loppuneet ja valitettavasti jouduttiin kaks viimesintä kertaa jättää välistä kun oma kunto ei oikein enää ole sallinut sen suurempaa liikuntaa, ei meinaan ole enää helppoa riekata tämän vauvamasun kanssa.. :)

Oi ja ainiin, pakkohan se on tännekkin hehkuttaa kuinka meidän Ekomies on oppinut noutamaan palloa ! Aiemminhan herraa ei vähempää olis voinu kiinnostaa palloleikit, mutta nyt yllätti ja alkoi noutaa palloa iloissaan. Liekö Lunalta kattonu mallia ko. touhuun? :D Tosin läheskään yhtä innokas pallon noutaja herra ei ole kuin siskonsa, mutta hienosti tuo pallon luokse saakka eikä jää sitä metrin päähän jäyhäämään kuten Kira, tai sitä reuhtomaan kuten Miila. :)

Niin ja sitten se uusi arkielämän helpotus, mikä tuli hommattua, nimittäin koiratarha takapihalle ! Eihän tuo mikään suuri ole (380 x 220, kork 180) mutta ajaa asiansa ja ei valtaa rivariasuntomme pihaa kokonaan. :) Nyt sais "koirahuonetta" pikkuhiljaa siivoilla ja ehostella lastenhuoneeksi kun Ekomiehen saa häkkiin laittaa öiksi. Tosin vielä ei ole tullut kokeiltua mitä herra siellä yksinolosta tuumaa, mutta eiköhän tuo suju tarpeen vaatiessa. Ainakin kolmisin viihtyvät siellä hyvin kun ollaan oltu kotoa poissa ja koirat sinne siks aikaa jätetty. :) Nyt varsinkin kun alkais näyttää siltä et meidän neideillä ois vissiin juoksutkin tulossa, on häkki näppärä olemassa. Koppikin saatiin kaverilta kustannuksitta. Vaikka ei mikään jumbo sekään ole, kyllä sinne kerrallaan kaksi tessua mahtuu ja Milski siellä onkin tykännyt loikoilla. En tiedä sitten kumpaa, Ekoa vai Miilaa ei kopin superlonipatja miellyttänyt, oli nimittäin parin ekan päivän aikana osittain silputtu pitkin häkkiä, mutta ilmeisesti se on nyt sit hyväksi modifioitu kun ei sitä enempää kukaan oo repinyt.. :D

Vielä pitäis varmaankin jonkinsortin katto tuohon askarrella, niin ei niin haittaisi auringonpaiste kun olis varjoa, eikä vesisade kun olis paremmin suojaa. Nyt nimittäin ainoa sade/aurinkosuojahan on tuo koppi ja jos kaikki kolme häkissä samaan aikaan ovat, ei jokaiselle suojaa piisaa. Ja tuohon takapihalle kun aurinkokin mollottaa täydeltä terältä ihan suoraan aamun ja aamupäivän ja varjoa tulee vasta illemmalla. Mutta kyllä oli hyvä hankinta ja tessuillekkin mukavampaa kun saa olla ulkona enempi ja itselle toki mukavampi kun ei ihan kokoajan tarvi vahtia että ovatko n. puolimetrisen helposti ylitettävän piha-aidan oikealla puolella. :)

Milskin rallitusilmeet part. 262412.

Milski hakee keppiä.

Ilmeet kohdillaan-pose.. :D

Retkeilyä ja tokoilua

Tokoiluosuus:
Noniin jos nyt jaksaisi sitten ihan sen postauksenkin kirjoitella, elikkäs tiistaina jälleen oltiin arkitokossa Ekon kanssa ja jälleen meni kivasti, onse vaan hieno poika :) Toko-ryhmiä on kaksi ja normaalisti me ollaan sitten jälkimmäisessä, mutta tällä kerralla ohjaajan menojen vuoksi meillä oli yhteinen reenitunti, eli paikalla oli taas eri koiria kuin viimeksi, mutta eipä se paljon Ekoa ressannut. Sää oli tokikin tukala niin itselle tämän tynnyrimahan kanssa (perheenlisäystä tosiaan tulossa syyskuulla :) ) kuin Ekollekin turkkinsa kanssa. Aurinko alkoi kurkkimaan pilvien lomasta juuri ennen reeniä ja innostui kokoajan helottamaan vain enempi ja enempi. Ilma muutenkin oli inhottavan raskas ja painostava. Tais olla mittarissa 25 jossei ylikin !

Mennessä kun Luna tapansa mukaan intaantui haukkumaan muita, Ekokin haukahteli muutamaan otteeseen, mutta huomas ettei herralla itellään tainnu olla haisuakaan mille haukkui, kunhan haukkui haukkumisen ilosta kaverin mukana :D

Alkuun tehtiin rivi ja aloitettiin harjoitukset taas paikkamakuulla ja kyllähän tuo herra sen osas taas niin mallikelpoisesti ! Sitten otettiin perusasentoa, joka meillä tuppaa hieman olemaan vino kun Eko tykkäis jättää peppunsa vinoon. Muutaman harjoittelukerran jälkeen onnistuttiin löytämään hieno perusasento ja mukavasti miehen sai käskystä sivulle.

Seuraavaksi harjoiteltiin että koiran tulee pysyä paikallaan sivulla, kun joku tulee kättelemään, tässä tapauksessa ohjaaja, eikä mennä tyyppiä vastaan tms. Moni paikalla olleista koirista olis menny heti iloisesti moikkaamaan ohjaajaa, mutta ei meidän Ekoa kiinnostanut, kun olihan mammalla nakki ! :D Ei tainnut juuri edes vilkaista ohjaajan päälle tämän tullessa mua kättelemään. Kehujakin saatiin mallisuorituksesta.

Seuraavaan harjoitukseen otettiin pari ja käveltiin parijonossa kentän ympäri ja tavoitteena oli saada koissut kulkemaan rauhallisesti mukana niin että taluttajat pystyivät rupattelemaan ilman että koirat keskenään olisivat telmineet tms. Mentiin Ekon kanssa sisäpuolelle ja näinollen Ekon tuli kulkea mun oikealla puolella, ekana parina oli Marjaana ja Luna. Lunaa olis kiinnostanu mennä eteenpäin ja täysillä, mikä vaikutti Ekoon ja sekin rupes kuvittelemaan et voi pööpöillä remmin päässä kuinka tykkää. Välistä kiskoi, välistä jumitti haistelemaan, ja lähes kokoajan pyrki takasin mun vasemmalle puolelle. Eli ei tosiaan mennyt nappiin se harjoitus :D Seuraavaksi pariksi saatiin ennestään ihan vieras tyttökoira, jolla vielä kuulemma oli juoksut päällä. Onneksi Ekomies ei moisista naisasioista vielä piitannut joten ei saatu siitä lisäongelmia :D Taas mentiin alkuun sisäringillä, eli Eko mun oikealla puolen. Nyt onnistui paremmin, eikä mies juurikaan pyrkinyt vasemmalle, vieressä jolkotteleva koira sitä ei kiinnostanut ollenkaan. Pari kertaa koitti vetämään lähteä, mutta helposti sai taas palautettua asiaan.

Sitten reenattiin muiden ohittamisia, käveltiin muiden seisoessa rivissä koiran kanssa ohi, ja Eko tassutteli hienosti mun vieressä sen kummemmin kiinnittämättä huomiota muihin. Luna tais taas olla ainut ketä olis huvittanu päästä moikkaamaan.. :D

Lopuksi otettiin pieniä pätkiä seuraamista, eli pari askelta seuraten, sitten pysähdys ja perusasentoon, sitten sama uudelleen kunnes ollaan pari kertaa halkaistu kenttä. Tässä Eko oli kyllä huippu taas, harvemmin edes jätti perusasennossa nyt peppua sivuun !

Toki huomasi että kuumuus teki tehtävänsä ja väsäytti Ekon kun ei enää loppuvaiheessa ois herraa kiinnostanu muutakun istuskella, ei enää liikkua mihinkään. Mutta yhteenvetona taas aivan mukavasti meni ! :)


Retkeilyosuus:
Ja tossa viimeviikonlopun aikana käytiin yhtenä hellepäivänä koirien kanssa hieman vaeltelemassa kotkanpesän retkeilyalueella. Välistä mollotti aurinko täydeltä terältä, mutta onneksi se malttoi väliin mennä hieman pilveenkin ja pieni tuulenvire pääsi vilvoittamaan.
Oli hiekkamonttumaista maisemaa, metsää, kallioita jäkälineen, ylä ja alamäkeä, ressuista suomaista reittiä ja tokihan yksi metsälamparekkin löytyi reitin varrelta. Maisemat oli hienot ja tessuilla tuntui olevan mukavaa tutkia aivan uutta ympäristöä, eikä aina vain kierrellä samoja vanhoja metsäpolkuja tai hiekkakuoppia. Tästä reissusta kuvat jälleen kertonee enemmän kuin tuhat sanaa, joten;

Miilan iloittelua kallioilla.

Ensin Miilaa ei näkynyt missään, sitten *PUF* mättäästä nousi pää. Puoli sekunttia tästä asento oli oikeanpuolimmaista kuvaa vastaava ja siitä sitten lähtikin armoton kengurupompuin maustettu spurtti. Hölmö koiruus.. :D

Kiran ja Ekon juomatauko.

Ja eihän se olis mikään kiva lenkki ollutkaan josei Miila olis vähän saanu vesikirppuja bongailla.. :D

Kaivosta juomavettä janoisten karvaisten helpotukseksi.

Mahtoi se parempaa olla kuin matkan varrelta löytyneissä mutavellikuopissa.

Lopuksi vielä vähän kepin viskelyä.